Olin taas siinä samassa jonossa. Notkuva portti, narikkakassi joka ei mahdu mihinkään, ja lämmennyt ilta joka tuntuu ihon läpi. Ensimmäinen basso jyrähtää niin että rintalasta värisee. Reggae tekee aina saman tempun: se laskee hartiat ja tekee tilaa katseille. Ja ehkä siksi juuri festarit tuntuvat paikalta, jossa seksi seura löytyy hymyjen välistä eikä sovelluksen ilmoitusäänten kautta.

Mikä siinä on, että kun rytmi kumisee tasaisesti, sanat käyvät helpommiksi? En väitä että jokainen tulee paikalle etsimään mitään muuta kuin musiikkia, mutta kyllähän tämän kaikki tietävät: ystävyys alkaa vedellä, flirtti alkushoteilla ja seksi seura niillä katseilla, jotka jäävät vähän liian pitkäksi. Minulle se toimii parhaiten tanssilattian reunoilla, kun joku heittää puolihuolimattoman “tää on sun biisi, eikö”, ja osuu oikeaan.

Hetki.

Tiedän että “seksi reggae festareilla” kuulostaa hakukoneessa suoralta reitiltä telttakylään, mutta oikeassa elämässä se on enemmän pienten päätösten sarja. Kuka katsoo ketä. Kuka uskaltaa kysyä nimeä. Kenen kanssa on kivaa myös silloin kun bändi soittaa uuden kappaleen, jota kukaan ei tunnista. Seksi seura tuntuu syntyvän siitä että on jo valmiiksi hyvä olla, ja kaikki pakotettu katoaa bassolinjan alle.

Sitten se yllättävä kohtaaminen. Olin menossa vesipisteelle, koska järki. Vieressä seisova tyyppi pitää kiinni tyhjentyneestä kookospähkinästä kuin aarteesta ja kysyy onko täällä jossain hiljainen paikka hengittää. Nauretaan, koska hiljainen ja festarit eivät mahdu samaan lauseeseen. Mennään kuitenkin sivummalle, siihen valotolpan ja ruokakojujen väliin, missä ruoan tuoksu peittää tupakansavun. Hän kertoo tulleensa yksin, koska kaverit jäivät sateen takia kotiin. Minä myönnän tulleeni sekä musiikin että flirttien takia. “Seksi seura on sana joka kuulostaa kylmältä”, hän sanoo. “Kemia kuulostaa kivemmalta.” En keksi parempaa vastausta kuin nyökkäys.

Ja sitten tapahtuu jotain, mitä en olisi osannut arvata. Aivan meidän viereen istahtaa vanhempi pariskunta, sellaiset 60 plus, ja heillä on mukanaan pieni rumpu. “Saako soittaa?”, mies kysyy. Saako. Yhtäkkiä meitä on neljä, ja se rytmi joka hetki sitten tuntui lavalta päin tulevalta, onkin tässä. Nainen taputtaa käsiään, mies hakkaa pientä rumpua, ja me kaksi, jotka hetki sitten haisteltiin ilmasta seksi seura -energiaa, huomataan tanssivamme hiekalla kuin olisimme jo pitkään tunteneet. Nainen hymyilee ja sanoo “me tavattiin näillä festareilla 80-luvulla, älkää hätäilkö minkään kanssa”. Siihen tiivistyy kaikki.

On helppo sanoa mitä “pitäisi” tehdä. Ollaan selkeitä, kysytään suostumus, pysytään turvassa, muistetaan juoda vettä. Nuo eivät ole sääntöjä vaan tapa pitää hauska hyvältä tuntuvana myös huomenna. Etenkin kun seksi seura löytyy vauhdilla, on kiva sopia vauhti yhdessä. Minulla on tapana sanoa se ääneen. “Mun teltta on tuolla, sun?” Tai “haluanko oikeasti tän nyt vai tanssitaanko vielä.” Se ei tappanut tunnelmaa kertaakaan. Päinvastoin, se teki kaikesta kevyempää.

Ja totta kai on niitä hetkiä kun kuvittelee että kemia on yhteinen, mutta toinen on tullut vain musiikin takia. Silloin ei tehdä mitään sen enempää. Jäädään vain rinnakkain kuuntelemaan, ja se on ihan tarpeeksi. Seksi seura ei ole tavoite, se on välillä sivutuote. Ja välillä se ei ilmesty, vaikka kuinka vilkuilisi. Aamuyöllä grillijonossa saattaa löytyä ihan toisenlaista seuraa, se joka jaksaa kertoa miksi juuri tämä dub-versio on parempi kuin alkuperäinen.

Muistan vielä yhden illan. Olin jo lähdössä alueelta, kun joku taputti olkaan ja kysyi nähtinkö me toissapäivänä dancehall-lavalla. En tiennyt muistaako hän minua oikeasti vai oliko se kohteliaisuus, mutta päätin mennä mukaan. Siellä me seistiin, savukone puhaltaa, valot vilkkuu, ja siinä lakanoiden sijaan jaetaan korvatulppia. Hän ojentaa omansa, koska olin hukannut omani. Tosi seksi seura -ele, jos minulta kysytään. Ei kovin eroottista, mutta erittäin vetoavaa. Huolehtiminen on aliarvostettu flirtti.

Yhdessä vaiheessa eksyin. Telttojen labyrintti, pimeys ja muovituolien varjot. Laitoin viestin, että oon kadoksissa, osaatko tulla portille vastaan. Hän vastasi sydämellä ja karttakuvalla, joka osoitti täysin väärään suuntaan. Nauroin ääneen yksin. Tapasin sen sijaan lipunmyyjän, joka kertoi että oli mennyt naimisiin viime kesänä näillä samoilla festareilla, juuri tällä kentällä, lavan sivussa. “Meidän eka kohtaaminen oli sellainen, että kumpikaan ei tiennyt haluaako mitään enemmän kuin tanssia”, hän sanoi. “Ja se riitti.” Eikä hän maininnut hakukoneita, algoritmeja tai sitä, montako kertaa oli kirjoittanut sanan seksi seura puhelimensa hakukenttään. Riitti että katseet sanoivat kyllä.

Tää ei ole ohjekirja. Tää on muistilappu sydämelle. Jos etsit seksi seuraa reggae festareilla, niin muista että konehuone tekee työnsä paremmin kun annat keholle rauhan. Keinu mukana, kysy nimi, kysy lupa, kerro mitä haluat. Jos vastaus on ehkä, se tarkoittaa tanssia vielä vähän aikaa. Jos vastaus on ei, se tarkoittaa sitä että musiikki on sulle juuri nyt se oikea. Ja kun vastaus on kyllä, se tarkoittaa että olette samassa kappaleessa ainakin tämän illan, ehkä seuraavan aamun kahviin asti, välillä vain käsi kädessä kävelyksi.

Ja se twist, jota et odottanut. Se vanhempi pariskunta, joka soitti meidän vieressä, oli illan viimeisen bändin salainen lisäys. Heidät nostettiin lavalle encoreen, ja nainen omisti biisin niille, jotka uskaltavat olla rehellisiä haluistaan. Me katsottiin toisiamme ja taputettiin. Ja vaikka me kaksi päädyttiin lopulta nukkumaan eri teltoissa, se ilta oli yksi seksikkäimmistä, mitä olen kokenut. Ilman kiirettä. Ilman tarinaa, joka pitäisi päättää tietyllä tavalla. Ilman turhaa painetta siitä, että seksi seura on ainoa mittari onnistumiselle.

Jos googlasit tänne sen sanan varassa, sainpahan sanoa tämän: reggae opettaa pehmeyttä. Pehmeys on yllättävän kuumaa. Ja kun se kohtaa suostumuksen, huumorin ja veden, se tekee festareista paikan, josta lähdet kotiin kevyempänä kuin tulit. Se on jo voitto.

Lopuksi vielä yksi kysymys.

Miltä tää biisi tuntuu just sun iholla?