Suomalainen perinnemusiikki on toki paljon muutakin kuin Suomen romanien musiikkia. Suomalainen perinnemusiikki tai kansanomaisemmin ilmaistuna kansanmusiikki, sisältää erilaisia sävelaihelmia, joita on esitetty resitoiden, huhuillen, rummuttaen, rallatellen sekä soittaen. Laulurunoudelle olivat tyypillisiä muinaisrunot, jotka olivat kalevalanmittaisia. Yleensä nämä runot esitettiin esi- ja jälkilaulajan avulla. Viisi-iskuisuus oli näille runosävelmille ominaista ja Kalevalan sävelmä oli tunnettu ja runsaasti käytetty sävelmä. Inkerissä ja Virossa sen sijaan suosittiin neli-iskuisuutta sekä duuria. Runosävelmät olivat usein työlauluja tai erilaisia riittilauluja. Niitä käytettiin myös häissä, leikkilauluissa ja loitsuissa. Lasten tuutulaulut ovat oivallinen, vielä nykyäänkin käytössä oleva, esimerkki runosävelmistä. Kaikki varmaankin tuntevat laulun, jossa toistetaan: ”Nuku, nuku, nurmilintu…” – tämä on oivallinen esimerkki laulurunoudesta. Itä-Karjala on ollut tärkeää aluetta runonlaulannan osalta ja juuri tältä alueelta on kotoisin moni merkittävä ja tunnettu runonlaulaja.
Itkuvirret ovat kuuluneet oleellisena osana vanhoihin Karjalan alueen ortodoksien uskonnollisiin seremonioihin. Aikoinaan Suomessa esiintyi jopa erityisiä itkijämummoja, jotka itkivät äänellään. Nämä itkijämummot olivat itkuvirsien taitureita ja jo iäkkäämmän puoleisia naisia, jotka olivat oppineet itkuvirsien vaatiman laulutekniikan. Itkuvirsien kautta oli tarkoitus kuvata voimakkaita tunnetiloja sekä kuvata henkisiä purkauksia. Aiheille oli ominaista tunteellisuus ja ne saattoivat kertoa esimerkiksi murheesta, surusta, haikeudesta tai kaipauksesta. Itkuvirsiä esitettiin esimerkiksi hautajaisissa. Häissä sen sijaan itkettiin itkuvirsiä, jotka saattoivat liittyä esimerkiksi pyyntöihin, haikeuteen, neuvontaan tai kiittämiseen. Lyhyitä tilapäisluontoisia itkuvirsiä on käytetty myös esimerkiksi jätettäessä hyvästejä tai tervehdittäessä.
Erilaiset perinteiset laulusävelmät olivat laulelmia, jotka kuuluivat kansanlauluihin ja joita riimitettiin loppusoinnuin. Maamme länsiosassa näitä käytettiin yleisesti 1800-luvulta alkaen. Sisällölle oli tyypillistä lyyrisyys sekä säeparit. Hengellinen kansanmusiikki sai runsaasti vaikutteita kirkkoraaleista.
Soittimet
Perinteisessä suomalaisessa kansanmusiikissa on käytetty vai vähän soittimia. Tämä on johtunut ensinnäkin siitä, että suomalainen luonto on kovin karua. Toinen tähän vaikuttanut seikka on se, että Suomi sijaitsee kovin syrjässä. Joitakin perinteisiä soittia maastamme toki löytyy. Vanhoja kansallisia soittimia ovat kantele sekä erilaiset paimenten käyttämät soittimet. Muualta lainattuja soittimia ovat esimerkiksi jouhikantele, klarinetti, viulu sekä haitari.
Perinteisesti suomalaiset paimenet käyttivät erilaisia kielisoittimia sekä puhaltimia, joista osalla oli alun perin perin arkinen tehtävä – niiden avulla saatettiin tuottaa esimerkiksi pelotusääniä tai kutsuääniä. Tällaiset soittimet saattoivat tuottaa erilaisia äänimerkkejä niin eläimille kuin ihmisillekin. Toisaalta niiden avulla saatettiin pyrkiä lähettämään äänimerkkejä myös luonnonvoimille ja henkiolennoille. Kun paimenten käyttämät soittimet alkoivat kehittyä, alettiin niitä käyttää myös erilaisissa tanssisävelissä sekä laulusävelissä. Torvi oli aikoinaan erittäin monikäyttöinen soitin. Sitä voitiin käyttää niin metsästyksessä ja kalastuksessa kuin hälyttimenä ja ruokakellonakin. Paimentorvea on käytetty myös rukoustorvena.
Perinteiset torvet saatettiin rakentaa tuohesta, mutta myös sarvia käytettiin torvina. Pajupillit olivat myös yleisesti käytettyjä soittimia paimenten keskuudessa, mutta toisaalta erilaisia huiluja voitiin valmistaa myös savesta. Kielisoittimina käytettiin esimerkiksi kasvien lehtiä tai ruokopilliä.
Kantele oli erityisen suosittu soitin balttilaisten, slaavilaisten ja itämerensuomalaisten keskuudessa. Pelimannimusiikki puolestaan oli erityisen suosittua Suomen ruotsinkielisellä alueella sekä maan länsiosassa.
Kaikenkaikkiaan suomalainen musiikkiperinne on yllättävän rikasta – vaikka maamme sijaitseekin syrjässä, olemme tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, onnistuneet luomaan omalaatuisen ja rikkaan musiikkiperinteen, joka on ammentanut vaikutteita niin romaneilta kuin perinteisiltä paimeniltakin. Myös nykyajan Suomessa musiikilla on merkittävä asema kansakuntamme itsetunnon nostattamisessa. Vaikka esimerkiksi Euroviisuissa olemme saaneet usein märän rätin kasvoillemme, ovat suomalaiset artistit tästä huolimatta saavuttaneet myös erinomaista menestystä ulkomaisilla esiintymislavoilla.