Romanikulttuuriin liittyy runsaasti mielenkiintoisia piirteitä, joita pyrimme lyhyesti valottamaan seuraavissa kappaleissa. Jatka ihmeessä lukemista, jos romanikulttuuri kiinnostaa sinua.
Pukeutuminen
Suomen romanit pukeutuvat ainutlaatuisella ja omalaatuisella tavalla. 1800-luvulla romanimiehet pukeutuivat aikalailla samalla tavalla kuin suomalaiset aikansa talonpojat. Tuolloin vaateparsi sisälsi siis lierihatun, suorat housut, takin sekä nahkasaappaat, joissa oli pitkä varsi. 1900-luvun romanimiehet pukeutuivat usein sellaisiin vaatteisiin, joita käyttivät valtaväestöön kuuluvat ajurin ammatissa toimineet miehet. Tuohon aikaan ajurin ammatti oli arvostettu ja vaateparsi sisälsi koppalakin, valkoisen kauluspaidan, nahka- tai kangastakin, tummasävyiset pussihousut sekä nahkasaappaat, jotka olivat väriltään mustat ja joissa oli pitkät varret. Monesti miesten saappaiden varret olivat vielä haitarivarsimallia ja niitä kutsuttiin jatsareiksi.
1960- ja 1970-luvuilla romanimiehet alkoivat jättää koppahatun pois vaateparrestaan. Samalla moni veti jalkaansa tummien pussihousujen sijaan suorat housut ja saappaat vaihtuivat kävelykenkiin. Kuitenkin vielä nykypäivänäkin moni Suomessa asuva romanimies käyttää sekä valkoista kauluspaitaa että pikkutakkia tai puseroa. Perinteiseen miesten pukeutumiseen ei nimittäin kuulu esiintyminen paitasillaan. Yleensä romanimies ei vielä nykyäänkään käytä farkkuja tai vaaleanvärisiä housuja. Osa vanhoista romanimiehistä saattaa vielä nykyäänkin käyttää vanhaa ajurinpukua, jota osa nuoristakin romanimiehistä saattaa käyttää juhlapukuna.
Suomessa asuvien romaninaisten puku jäljittelee valtaväestön kansanpukua – puku muistuttaa aikalailla valtaväestön 1800-luvun loppuun asti käyttämää naistenpukua. Pukuun kuuluu pusero, hame sekä esiliina ja puku on vuosien kuluessa ja ihmisten vaurastuessa muuttunut aina vain koreammaksi. Nykyaikana suuri osa romaninaisista käyttää puseroa, joka on koristeltu kultanauhoin sekä paljetein, ja erityistä romanihametta. Hame on valmistettu mustasta, paksusta sametista ja malliltaan se on leveä sekä pitkä. Vyötäröllä hame nousee melko korkealle. Nuoret romanitytöt sen sijaan käyttävät usein kapeita mustia hameita, jotka ovat malliltaan kapeita ja pitkiä. Suomessa asuvat romaniväestöön kuuluvat pikkulapset puetaan samaan tapaan kuin valtaväestön lapset eikä heillä ole erityistä pukukoodia. Pukeutuminen on 2000-luvulla koettu erityisen tärkeäksi keinoksi erottua valtaväestöstä etnisesti.
Avioliitto
On aika mielenkiintoista, ettei Suomessa asuvien romanien keskuudessa pidetä avioliittoa oikeastaan lainkaan yhteisöllisenä laitoksena. Romanit eivät varsinaisesti myöskään seurustele, mutta taas toisaalta Suomessa ei romanien parissa esiinny myöskään järjestettyjä avioliittoja. Tämä onkin johtanut siihen, että ”neidonryöstö” eli avioliittoon karkaaminen on tyypillistä Suomen romaneiden keskuudessa.
Romanisuku odottaa jäseniltään ehdotonta uskollisuutta, minkä vuoksi romanit avioituvatkin usein sukuun kuuluvan henkilön kanssa, jolloin sekä mies että nainen säilyttävät jäsenyytensä omassa suvussaan. Avioitumiseen ja avioliittoon liittyy myös runsaasti häveliäisyyteen liittyviä aiheita, minkä vuoksi perinteisesti häitä ei juhlita perhepiirissä. Nykyajan Suomen romanit saattavat haluta kirkollisen vihkimisen, jos ovat uskonnollisia, mutta kirkkoonkin kutsutaan tavallisesti ainoastaan nuoria ihmisiä, mikä johtuu häveliäisyyssyistä. Häveliäisyys on muutoinkin vahvasti romanikulttuuria leimaava piirre. Monet Suomessa asuvat romanit ovat erittäin uskonnollisia ja kuuluvat luterilaiseen kirkkoon. Romaneiden keskuudessa on kuitenkin myös helluntalaisia, baptisteja sekä vapaakirkkoon kuuluvia uskovaisia. Monet romanit ovat evankelistoja tai pastoreita.
Kritiikki
Romanikulttuuri on saanut osakseen myös varsin runsaasti kritiikkiä – eikä ainoastaan valtaväestöltä, vaan myös ”omien” piirissä on esiintynyt kriittisiä kannanottoja. Esimerkiksi verikoston periaatetta on arvosteltu, samoin kuin perheväkivallan yleisyyttäkin. Rikollisuus, nuorten kouluongelmat sekä nuorten päihdeongelmat ovat valitettavan yleisiä romanikulttuurin piirissä. Kritiikin lisäksi romanit joutuvat usein kokemaan monenlaisia ennakkoluuloja. Toisaalta monet omaa kulttuuriaan kritisoivat romanit ovat saaneet osakseen halveksuntaa oman ryhmänsä sisältä – jopa tappouhkauksia. Moni perinteinen romani saattaa kokea tällaisen arvostelun olevan loukkaus romanien kunniaa kohtaan tai jopa petturuutta omaa sukua ja perinteitä kohtaan.